Mistä tietää tarvitsevansa apua?

Avun hakemista mielenterveyden ongelmiin pitkitetään monesti niin kauan, että alunperin pienestä ongelmasta onkin tullut jo ongelmien vyyhti. Mitkä ovat ne merkit, joista tietää, että itse tarvitsee tai läheinen tarvitsee ulkopuolista apua jonkin mielenterveyteen liittyvän ongelman kanssa?

Jokaisella on joskus huonoja päiviä. Samoin tunteita, negatiivisiakin tunteita, saa ja pitääkin tulla ja mennä. Jos ongelma, vaikkapa ahdistuneisuuden tunne, on lyhytaikaista ja lievää kannattaa sitä itse yrittää lievittää jollakin keinoilla. On tärkeää pysähtyä kuuntelemaan itseä ja miettiä, mitä oma keho ja mieli yrittävät viestittää. Yrittävätkö ne viestittää kenties liian vähäisestä nukkumisesta, siitä että on liikaa töitä tai jostain aivan muusta?

Alkuvaiheessa pienikin korjausliike voi riittää saamaan ongelman hallintaan. Esimerkiksi kuormituksen vähentäminen, huomion suuntaaminen mieleiseen tekemiseen tai asian jakaminen jonkun kanssa voivat jo auttaa.

Avun hakeminen on tarpeen, jos ongelma ei helpota omin avuin ja se uhkaa pitkittyä. Selvä merkki avun tarpeesta on, jos ongelma alkaa vaikuttamaan siihen miten selviytyy arjesta: esimerkiksi itsensä huolehtimisesta, opiskelusta tai työssä käymisestä, ihmisten kanssa olemisesta.

Joskus merkki avun hakemisen tarpeesta on läheisen huoli tilanteesta. Itse ei aina tilanteensa keskellä hahmota asiaa selkeästi. Jos mieliala on masentunut, voi sillä hetkellä tuntea ettei avun hakemisessa ole mitään järkeä, koska tuntuu ettei mikään tai kukaan voi auttaa tai ettei edes ole avun saamisen arvoinen. Samoin päihdeongelmissa on usein vaihe ettei itse edes tunnista ongelmaansa ja kieltää sen olemassa olon tyystin. Hälyttävä merkki kiireellisestä avun tarpeesta ovat itsetuhoajatukset tai todellisuuden tajun hämärtyminen.

Jokainen meistä on tuen saamisen arvoinen. Ei ole heikkoutta vaan vahvuutta hakea apua!